hankintalaki ja Norjan säännöt

Suomalainen toimittaja tuntee hankintalain (1397/2016) ja Hilman. Kun harkitset tarjouksen jättämistä Norjaan, pelisäännöt ovat tutut, koska molemmat maat noudattavat samaa hankintadirektiiviä. Rajat, ilmoituskanava ja valitusreitti kuitenkin poikkeavat. Tässä artikkelissa käydään ensin läpi hankintalain tuoreet muutokset ja sitten tärkeimmät erot Norjaan.

Miten hankintalaki ja Norjan säännöt eroavat?

Eduskunta hyväksyi hankintalain muutokset (HE 2/2026) 10.6.2026, ja ne tulivat voimaan 18.6.2026. Toimittajan kannalta kaksi on tärkeintä. 1.10.2026 alkaen EU-kynnysarvon ylittävä avoin menettely on pääsääntöisesti keskeytettävä ja kilpailutettava uudelleen, jos siinä saadaan vain yksi tarjous. Uudelleenkilpailutus tehdään enintään kerran, eikä velvollisuutta ole, jos hankinnasta on tehty markkinakartoitus tai se on jaettu osiin. Lisäksi sidosyksikköhankintoja rajataan: 1.7.2027 alkaen hankintayksikön on omistettava vähintään 10 prosenttia yhtiömuotoisesta sidosyksiköstä. Nykyisiä sidosyksiköitä voi käyttää omistusosuudesta riippumatta 30.6.2027 asti. Kansalliset kynnysarvot (esimerkiksi 60 000 euroa tavaroille ja palveluille) pysyivät ennallaan.

Norjassa sääntely on jaettu lakiin (anskaffelsesloven, LOA) ja asetukseen (FOA). Tärkeimmät erot:

• Alaraja: Norjan laki koskee hankintoja vasta soveltamisalan alarajasta eli 500 000 kruunusta (noin 43 000 euroa) alkaen. Raja nousi 1.7.2026, aiemmin se oli 100 000 kruunua.
• Kansallinen kynnysarvo: Ilmoitusvelvollisuus alkaa vasta 1,3 miljoonasta kruunusta (noin 112 000 euroa). Suomessa vastaava raja tavaroille ja palveluille on 60 000 euroa, joten moni Suomessa julkaistava hankinta jäisi Norjassa ilmoittamatta.
• EU-kynnysarvot: ETA-kynnysarvot ovat samat euroina, mutta Norja ilmoittaa ne kruunuina: 1,63 miljoonaa kruunua valtiolle ja 2,5 miljoonaa muille hankintayksiköille 21.4.2026 alkaen.
• Ilmoituskanava: Norjan hankinnat julkaistaan Doffinissa, ei Hilmassa. EU-ilmoitukset menevät sieltä TED-tietokantaan.
• Valitus: Suomessa valitus tehdään markkinaoikeuteen. Norjassa toimittaja voi valittaa KOFA-lautakuntaan, jonka ratkaisut ovat neuvoa-antavia, tai nostaa kanteen käräjäoikeudessa.
• Yhteiskunnalliset vaatimukset: Norjan laki kokoaa 1.7.2026 alkaen kaikki yhteiskunnalliset näkökohdat pykäliin 5a–5p. Ilmoitusvelvollisissa hankinnoissa ilmasto ja ympäristö on painotettava vähintään 30 prosentilla tai nostettava kolmen tärkeimmän vertailuperusteen joukkoon.

Esimerkki: Suomalainen ohjelmistoyritys toimittaa kunnille 90 000 euron järjestelmiä. Suomessa ne kilpailutetaan Hilmassa. Norjassa samankokoinen hankinta (noin miljoona kruunua) ylittää alarajan mutta alittaa kansallisen kynnysarvon, joten kunta voi kysyä tarjouksia muutamalta tutulta toimittajalta ilman julkista ilmoitusta. Yrityksen kannattaa siksi olla norjalaisten asiakkaiden tiedossa jo ennen tarvetta, esimerkiksi markkinavuoropuhelun kautta.

Miksi erot ovat tärkeitä toimittajalle?

ETA-sopimuksen ansiosta suomalaisella toimittajalla on Norjassa samat oikeudet kuin norjalaisella. Pohjoismaissa säännöt muistuttavat toisiaan, kuten Ruotsin LOU ja Tanskan udbudsloven osoittavat, mutta yksityiskohdat ratkaisevat. Pienemmät norjalaiset hankinnat eivät näy missään, ja suuremmissa on usein tiukat vaatimukset palkoista, alihankintaketjusta ja ilmastosta.

Kelpoisuus osoitetaan samalla tavalla kuin muualla ETA-alueella, yleensä ESPD-lomakkeella. e-Certis näyttää, mitkä suomalaiset todistukset vastaavat norjalaisia. Työkalut kuten Cobrief auttavat sinua pysymään ajan tasalla relevanteista kilpailutuksista ja arvioimaan ne nopeasti.

Usein kysytyt kysymykset

Voiko suomalainen yritys jättää tarjouksen Norjaan?

Kyllä. ETA-sopimus antaa suomalaisille toimittajille samat oikeudet kuin norjalaisille, sekä EU-kynnysarvojen ylä- että alapuolella.

Pitääkö tarjous kirjoittaa norjaksi?

Hankintayksikkö päättää. Tarjouspyynnössä kerrotaan, mitkä kielet hyväksytään. Usein hyväksytään norja, ruotsi ja tanska, joskus myös englanti.

Onko KOFA:n ratkaisu sitova?

Ei. KOFA:n ratkaisut ovat neuvoa-antavia, mutta hankintayksiköt yleensä noudattavat niitä. Sitovan ratkaisun saa vain tuomioistuimesta.

Lyhyesti: Hankintalaki ja Norjan säännöt perustuvat samaan direktiiviin, mutta Norjassa rajat ovat korkeammat, ilmoituskanava on Doffin ja valitukset käsittelee KOFA.