Mikä on
Osa I
Tunnetaan myös nimellä: yleiset säännökset
Osa I Norjan julkisten hankintojen asetuksesta (anskaffelsesforskriften) sisältää yleiset säännökset, jotka koskevat kaikkia vähintään 500 000 NOK:n (noin 43 000 euron) julkisia hankintoja. Raja oli 100 000 NOK 30.6.2026 asti. Norjassa tämä osa muodostaa hankintasääntöjen perustan: riippumatta siitä, noudatetaanko hankinnassa osaa II vai osaa III, osan I säännöt pätevät aina lisäksi.
Suomessa vastaava sääntely on hankintalaki (1397/2016), joka asettaa yleiset periaatteet kaikille julkisille hankinnoille. Suomessa kansallinen kynnysarvo on 60 000 euroa tavaroille ja palveluille sekä 150 000 euroa rakennusurakoille.
Miten Osa I toimii?
Osa I kattaa Norjan asetuksen luvut 1–7 (§:t 1-1–7-8) ja sisältää säännökset siitä, mitkä organisaatiot ovat hankintayksiköitä, mitkä hankinnat on vapautettu säännöistä, keskeisten termien määritelmät sekä kynnysarvot, jotka ratkaisevat, sovelletaanko lisäksi osaa II vai III.
Keskeinen ero on, ettei hankintayksiköiden tarvitse laatia virallista tarjouspyyntöä hankinnoissa, jotka noudattavat vain osaa I. EU:n hankintadirektiivit sääntelevät vain EU-kynnysarvon ylittäviä hankintoja, mutta Norja on päättänyt asettaa perussäännöt kaikille hankinnoille soveltamisalan alarajasta eli 500 000 NOK:sta alkaen.
Mitä Osa I sääntelee?
Osa I kattaa:
- Soveltamisalan eli mitkä organisaatiot ja sopimukset kuuluvat asetuksen piiriin
- Poikkeukset, kuten turvallisuuteen liittyvät hankinnat tai yksinoikeuteen perustuvat palvelusopimukset
- Määritelmät eli keskeiset termit kuten tavara-, palvelu- ja rakennusurakkasopimukset
- Yhteiset säännökset eli esimerkiksi dokumentointivelvollisuus, salassapito ja esteellisyys (ilmasto- ja ympäristönäkökohtia koskeva velvoite siirtyi 1.7.2026 alkaen asetuksesta Norjan hankintalain 5b §:ään)
Suomessa kaikki julkiset hankinnat perustuvat hankintalakiin, joka toteuttaa EU:n hankintadirektiivin 2014/24/EU. Työkalut kuten Cobrief auttavat toimittajia löytämään relevantteja tarjouskilpailuja riippumatta siitä, mitä sääntelytasoa hankinta noudattaa.
Osa I ei ole menettely sinänsä, vaan yhteinen perusta, jolle kaikki Norjan julkiset hankinnat ja julkinen hankinta rakentuvat. Suomessa hankintalaki täyttää vastaavan roolin.