Mikä on
sosiaalinen merkintäjärjestelmä
Tunnetaan myös nimellä: sosiaalinen merkki, eettinen merkki
Sosiaalinen merkintäjärjestelmä on kolmannen osapuolen sertifiointijärjestelmä, joka vahvistaa tuotteiden valmistuksen ihmisarvoisten työolojen ja keskeisten työelämän normien mukaisesti. Järjestelmät pohjautuvat tyypillisesti ILO:n ydinsopimuksiin, ja niitä auditoivat riippumattomat sertifiointielimet. Tunnettuja esimerkkejä ovat Fairtrade ja Rainforest Alliance (johon UTZ on nyt yhdistetty).
Miten sosiaalinen merkintäjärjestelmä toimii?
EU:n hankintadirektiivin 2014/24/EU 43 artikla sallii hankintayksiköiden vaatia tiettyä merkkiä todisteeksi siitä, että rakennusurakat, tavarat tai palvelut täyttävät tietyt sosiaaliset, ympäristölliset tai muut ominaisuudet. Julkiset ostajat voivat siten käyttää sosiaalisia merkkejä dokumentointityökaluna sosiaalisten hankintojen yhteydessä.
Esimerkiksi kahvia tai tekstiilejä hankkiva hankintayksikkö voi vaatia tuotteille Fairtrade-sertifikaattia tai vastaavaa sosiaalista merkkiä. Vaatimus voidaan sisällyttää vaatimusmäärittelyyn, käyttää vertailuperusteena tai asettaa sopimuksen täytäntöönpanoehdoksi.
Merkintävaatimuksen lainmukaisuus edellyttää, että järjestelmä täyttää 43 artiklassa asetetut ehdot:
- Merkin vaatimukset liittyvät sopimuksen kohteeseen
- Kriteerit ovat todennettavissa ja syrjimättömiä
- Merkki on perustettu avoimessa ja läpinäkyvässä menettelyssä
- Merkin vaatimukset on määrittänyt riippumaton kolmas osapuoli, ja merkki on kaikkien asianomaisten saatavilla
Vastaavien merkkien hyväksyminen
Hankintayksiköiden on hyväksyttävä myös muut merkintäjärjestelmät, jotka osoittavat vastaavien vaatimusten täyttymisen. Tarjoajat, jotka eivät omasta syystään riippumatta ole voineet saada vaadittua merkkiä määräajassa, voivat esittää vaihtoehtoista näyttöä, kuten valmistajan teknisen selvityksen. Tämä turvaa tasapuolisen kohtelun ja estää yksittäistä sertifiointijärjestelmää toimimasta portinvartijana julkisiin sopimuksiin.
Cobrief auttaa toimittajia tunnistamaan tarjouskilpailut, joissa sosiaalisia merkkejä vaaditaan tai palkitaan, jotta dokumentaatio voidaan valmistella ajoissa.
Yhteenveto
Sosiaaliset merkintäjärjestelmät tarjoavat julkisille ostajille tehokkaan tavan asettaa ja todentaa sosiaalisia vaatimuksia ilman omien auditointimekanismien rakentamista koko toimitusketjuun. EU-tuomioistuimen Max Havelaar -ratkaisu (C-368/10) ja direktiivin 2014/24/EU 43 artikla luovat selkeän oikeusperustan sosiaalisten merkkien käytölle julkisissa hankinnoissa, kunhan avoimuuden, yhdenvertaisen pääsyn ja syrjimättömyyden edellytykset täyttyvät.