Norjan uudet hankintasäännöt 1. heinäkuuta 2026 alkaen: Mikä muuttuu
Norjan suurkäräjät hyväksyi 5. helmikuuta 2026 laajat muutokset Norjan hankintalakiin. Käymme läpi, mikä todella muuttuu 1. heinäkuuta, mikä pysyy ennallaan ja mitä se tarkoittaa toimittajille, jotka tarjoavat Norjan julkisia hankintoja.
Heinäkuun 1. päivänä 2026 tulee voimaan useita tärkeitä muutoksia Norjan hankintalakiin (anskaffelsesloven). Sääntelyn perusta ei mene mullin mallin, mutta keskusteluissa toimittajien kanssa huomaamme, että moni on epävarma siitä, mitä muutokset käytännössä tarkoittavat. Tässä on katsaus pääkohtiin Norjan suurkäräjien (Stortinget) 5. helmikuuta 2026 tekemän päätöksen ja Norjan hallinto- ja taloushallinnon viraston (DFØ) ohjeistustyön pohjalta.
Soveltamiskynnys nousee 100 000:sta 500 000:een NOK
Nopeimmin tuntuva muutos on, että kynnys, jolla Norjan hankintalakia sovelletaan, nousee 100 000 NOK:sta 500 000 NOK:iin ilman arvonlisäveroa (noin 43 000 EUR). Sama euromäärä on viety myös Norjan hankinta-asetukseen. Tämän tason alle jäävät hankinnat eivät kuulu lain piiriin, ja norjalaisilla hankintayksiköillä on selvästi enemmän liikkumavaraa tehdä pieniä sopimuksia suoraan. Lisäksi Stortinget on pyytänyt hallitusta tuomaan ehdotuksen mallista, jolla kynnystä tarkistettaisiin esimerkiksi hintakehityksen mukaan kolmen vuoden välein. Toistaiseksi kyseessä on parlamentin pyyntö, ei laissa oleva automaattinen mekanismi.
Toimittajille tämä tarkoittaa sitä, että norjalaiset julkiset ostajat saavat enemmän liikkumavaraa suorahankintoihin pienessä päässä. Tämä ei silti tarkoita, että hankintoja voitaisiin tehdä miten tahansa, sillä hankintayksiköiden on edelleen toimittava taloudellisesti järkevästi. Muodollinen ilmoitusvelvollisuus ja yksityiskohtaiset menettelysäännöt jäävät kuitenkin pois 500 000 NOK:n alapuolella.
Kestävyys siirtyy lain tarkoituspykälään
Kestävyys nostetaan lain § 1:een, ja täsmennetään, ettei tehokkuus saa tapahtua kohtuullisten työehtojen tai muiden eettisten ja sosiaalisten vaatimusten kustannuksella. Ympäristökestävyys tarkoittaa, että hankinnan vaikutusten ilmastoon ja ympäristöön tulee olla vastuullisia. Muutos on ennen kaikkea signaali, mutta tarkoituspykälää käytetään aktiivisesti sääntöjen tulkinnassa, joten se vaikuttaa myös siihen, miten erimielisyydet ja oikaisuvaatimukset jatkossa arvioidaan.
30 prosentin ilmasto- ja ympäristöpainotus nousee laintasolle
Pääsääntö siitä, että ilmasto- ja ympäristönäkökohtia on painotettava vähintään 30 prosentilla, jatkuu pääosin ennallaan, mutta siirtyy asetuksesta itse lakiin (uusi § 5 b). Velvollisuus alkaa lain soveltamiskynnyksestä eli 500 000 NOK:sta. Tämä tarkoittaa, että ilmasto- ja ympäristökriteerit pysyvät keskeisenä kilpailutekijänä Norjassa, ja toimittajilla, joilla on dokumentoituja ympäristötoimia, on edelleen aito etu.
Turvallisuus ja varautuminen saavat selkeän oikeusperustan
Turvallisuus- ja varautumisnäkökohdat nostetaan tarkoituspykälään, ja uusi § 5 d antaa hankintayksiköille nimenomaisen oikeusperustan asettaa tällaisia vaatimuksia kaikissa hankinnan vaiheissa. Säännös koskee kaikkia lain piiriin kuuluvia hankintoja, ei vain niitä, jotka kuuluvat Norjan turvallisuuslain alaan.
Käytännössä tämä voi tarkoittaa tiukempia soveltuvuusvaatimuksia toimittajan turvallisuusosaamiselle, vertailuperusteita, jotka palkitsevat hyvästä varautumisesta, ja sopimusehtoja esimerkiksi toimitusvarmuudesta tai paikallisesta läsnäolosta, kun se on asiallisesti perusteltua. Terveydenhuollon, energian, ICT:n ja huoltovarmuuden alojen toimittajien kannattaa seurata tätä tarkasti.
Norjan malli kootaan yhteen lakiin
Norjan mallin (Norgesmodellen) vaatimukset, muun muassa palkka- ja työehdoista sekä oppisopimusoppilaiden käytöstä, kirjataan ja kootaan itse hankintalakiin. Sisältö on pitkälti sama kuin nykyään, mutta säännöt löytyvät helpommin ja niitä sovelletaan yhdenmukaisemmin. Lisäksi hankintayksiköille tulee velvollisuus säätää seuraamuksista yhteiskunnallisia näkökohtia koskevien sopimusehtojen rikkomistilanteissa, jotta palkka-, työehto- ja oppisopimusvaatimusten laiminlyönnistä seuraa todellisia seurauksia. Alihankinta, dokumentaatiovaatimukset ja oppisopimusvelvoite ovat edelleen tärkeitä tarjousvaiheessa.
Innovaatio ja kirjallinen hankintastrategia
Uudet säännökset korostavat hankintayksiköiden mahdollisuutta edistää innovaatioita hankintojensa kautta. Lisäksi hankintayksiköille tulee velvollisuus laatia kirjallinen hankintastrategia, jossa on selkeät käytännöt yhteiskunnallisten näkökohtien huomioon ottamiseksi, ja strategian on oltava julkisesti saatavilla. Toimittajille tämä on konkreettinen etu: voit lukea ennen tarjouksen jättämistä, mitä hankintayksikkö todella pitää tärkeänä, ja käyttää tätä tietoa aktiivisesti tarjouksessasi.
Mikä ei tule voimaan 1. heinäkuuta
Yksi suuri muutos, joka ei tule voimaan 1. heinäkuuta 2026, on kansallisesti säänneltyjen hankintojen perusperiaatteita koskevan § 4:n kumoaminen. Sen voimaantulo siirtyy odottamaan uutta, yksinkertaistettua kansallista sääntelyä ETA-kynnysarvojen alittaville hankinnoille. Kun yksinkertaistettu sääntely tulee, se on seuraava merkittävä etappi Norjan julkisissa hankinnoissa. DFØ valmistelee jo ohjeistusta näihin muutoksiin.
Mitä tämä tarkoittaa sinulle tarjoajana?
Useimmille toimittajille pääviesti on, että pelisäännöt pysyvät Norjassa pohjimmiltaan samoina. Alle 500 000 NOK:n kilpailut poistuvat muodollisesta sääntelystä, mutta ei ole syytä olettaa, että norjalaiset ostajat lopettaisivat tarjousten vertailun tässä segmentissä. Ilmasto ja ympäristö painotetaan kuten ennenkin, Norjan malli säilyy, ja turvallisuus ja varautuminen saavat enemmän huomiota kuin aiemmin.
DFØ on ilmoittanut, että päivitetty sääntelyn ohjeistus saapuu toukokuussa ja käytäntöön suunnattu ohjeistus kesäkuussa, joten lisää yksityiskohtia on tulossa ennen sääntöjen voimaantuloa. Me Cobriefilla seuraamme työtä tiiviisti ja päivitämme sekä hankintasanakirjaa että tuotetta sitä mukaa kuin uusi sääntely otetaan käyttöön. Jos sinulla on kysyttävää siitä, mitä muutokset tarkoittavat konkreettisille norjalaisille kilpailutuksille, ota yhteyttä.