Mikä on
Norjan malli
Tunnetaan myös nimellä: Norgesmodellen
Norjan malli (Norgesmodellen) on Norjan kansallinen kehys pakollisista työvoimaehto- ja vastuullisuusvaatimuksista julkisissa hankinnoissa. Se on vuonna 2024 käyttöön otettu hallituksen aloite, jonka tavoitteena on torjua työvoimarikollisuutta ja sosiaalista polkumyyntiä edellyttämällä hankintayksiköiltä tiettyjä sopimusehtoja, joita toimittajien ja alihankkijoiden on noudatettava.
Miten Norjan malli toimii?
Norjassa hankintayksiköiden on sisällytettävä sitovat sopimusehdot työnormien ja liiketoiminnan rehellisyyden osalta palveluhankintoja tehdessään riskialoilla. Vaatimukset perustuvat julkisten hankintojen asetukseen (FOA, pykälät 8-13 ja 19-3) sekä asetukseen palkoista ja työehdoista julkisissa sopimuksissa.
Malli ei pelkästään aseta vaatimuksia, vaan velvoittaa hankintayksiköt myös aktiivisesti valvomaan ja varmistamaan vaatimusten noudattamisen koko sopimuskauden ajan. Tämä siirtää vastuuta pelkästä työsuojeluviranomaisiin luottamisesta jaettuun malliin, jossa julkinen ostaja vastaa suorasta valvonnasta.
Keskeiset vaatimukset
Norjan mallin perusvaatimukset sisältävät:
- Pankkimaksu: palkat ja korvaukset on maksettava pankin tai valtuutetun maksupalveluntarjoajan kautta
- Alihankintaketjun rajoitukset: enintään kaksi alihankkijatasoa pääurakoitsijan alapuolella rakennustöissä
- Lainmukaiset työsuhdemuodot: työntekijöiden on oltava laillisissa työsuhteissa
- Pakollinen työeläke ja HSE-kortit: sopimusehdot, jotka varmistavat työntekijöiden perusturvan
- Kieli- ja tiedotusvaatimukset: rakennusalalla terveyden, turvallisuuden ja ympäristön varmistamiseksi
Malli otetaan käyttöön vaiheittain. Ensimmäinen vaihe kattaa rakennus- ja siivouspalvelut, ja myöhemmät vaiheet keskittyvät ohjeistuksiin, digitaalisiin vaatimustenmukaisuustyökaluihin ja laajentamiseen muille aloille.
Työkalut kuten Cobrief voivat auttaa toimittajia seuraamaan vastuullisuusvaatimuksia eri hankintamenettelyissä ja varmistamaan, että dokumentaatio on kunnossa.
Norjan malli heijastaa laajempaa eurooppalaista suuntausta kohti sosiaalisesti vastuullisia hankintoja, jossa julkista ostovoimaa käytetään kunnollisten työolojen ja reilun kilpailun edistämiseen. Nämä periaatteet sisältyvät myös EU-direktiivin 2014/24/EU sosiaaliseen lausekkeeseen (artikla 18(2)).