Mikä on
negatiivinen sopimusetu
Tunnetaan myös nimellä: luottamusvahinko
Negatiivinen sopimusetu on vahingonkorvausoikeudellinen käsite hankintalainsäädännössä, jonka tarkoituksena on asettaa vahinkoa kärsinyt tarjoaja siihen asemaan, jossa se olisi ollut, jos hankintamenettelyä ei olisi koskaan järjestetty. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tarjoaja voi saada korvausta tarjouksen valmistelusta ja jättämisestä aiheutuneista kustannuksista, kuten konsultti-, suunnittelu- ja hallintokuluista.
Miten negatiivinen sopimusetu toimii?
EU:n oikeussuojadirektiivien (89/665/ETY ja 92/13/ETY) mukaan jäsenvaltioiden on tarjottava tehokkaita oikeussuojakeinoja, mukaan lukien vahingonkorvaus, tarjoajille, joille on aiheutunut vahinkoa hankintasääntöjen rikkomisesta. Negatiivisen sopimusedun vaatiminen edellyttää tyypillisesti kolmen edellytyksen täyttymistä:
- Vastuu: Hankintayksikön on täytynyt rikkoa hankintasääntöjä riittävän vakavasti. Tarkka kynnys vaihtelee jäsenvaltioittain, mutta sen on oltava EU:n vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteiden mukainen.
- Syy-yhteys: Tarjoajan on osoitettava, ettei se olisi jättänyt tarjoustaan, jos se olisi tiennyt tarjouspyynnön virheestä.
- Todennettava vahinko: Osallistumisesta aiheutuneet todelliset kustannukset on dokumentoitava.
Miten se eroaa positiivisesta sopimusedusta?
Kun negatiivinen sopimusetu kattaa tarjouksen valmistelukulut, positiivinen sopimusetu kattaa saamatta jääneen voiton, jonka tarjoaja olisi ansainnut, jos sopimus olisi myönnetty oikein. Positiivinen sopimusetu edellyttää osoitusta siitä, että tarjoaja olisi voittanut kilpailun ilman virhettä. Työkalut kuten Cobrief auttavat toimittajia löytämään olennaiset julkiset hankinnat ajoissa, jotta resurssit kohdistetaan kilpailuihin, joissa on realistinen menestymismahdollisuus.
Kuka päättää vahingonkorvausvaatimuksista?
Vain tuomioistuimet voivat myöntää vahingonkorvauksen negatiivisesta sopimusedusta. Suomessa toimivaltainen tuomioistuin on markkinaoikeus hankintavalituksissa. EU-tuomioistuimen vuoden 2024 Ingsteel-tuomio (C-547/22) kehitti EU:n vahingonkorvausviitekehystä tunnustamalla tilaisuuden menettämisen itsenäiseksi korvattavaksi vahinkoluokaksi tarjouskulujen ja saamatta jääneen voiton rinnalla.
Negatiivinen sopimusetu on tärkeä suojakeino julkisissa hankinnoissa ja varmistaa, ettei tarjoajien tarvitse kantaa kaikkia kustannuksia virheelliseen menettelyyn osallistumisesta.