hankintalaki

Hankintalaki (Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista 1397/2016) on Suomen keskeinen laki, joka säätelee tavaroiden, palveluiden ja rakennusurakoiden julkisia hankintoja. Laki tuli voimaan 1.1.2017 ja toteuttaa EU:n hankintadirektiivin 2014/24/EU sekä käyttöoikeussopimusdirektiivin 2014/23/EU kansalliseen lainsäädäntöön.

Miten hankintalaki toimii?

Laki koskee kaikkia hankintayksiköitä: valtion ja kuntien viranomaisia, kuntayhtymiä sekä muita julkisoikeudellisia laitoksia. Se soveltuu kaikkiin hankintoihin, joiden arvo ylittää kansalliset kynnysarvot.

Lain tarkoituksena on tehostaa julkisten varojen käyttöä, edistää laadukkaiden ja innovatiivisten hankintojen tekemistä sekä turvata yritysten tasapuoliset mahdollisuudet tarjota tavaroita ja palveluja. Keskeiset periaatteet edellyttävät, että hankinnat perustuvat kilpailuun, tasapuoliseen kohteluun, syrjimättömyyteen, avoimuuteen ja suhteellisuuteen.

Keskeiset säännökset

• Tarkoitus: Julkisten varojen tehokas käyttö ja tasapuolisten mahdollisuuksien turvaaminen
• Soveltamisala: Koskee kaikkia julkisia hankintayksiköitä
• Perusperiaatteet: Kilpailu, tasapuolinen kohtelu, avoimuus, syrjimättömyys ja suhteellisuus
• Yhteiskunnalliset näkökohdat: Ympäristö- ja sosiaaliset näkökohdat, innovaatioiden edistäminen
• Oikeussuoja: Markkinaoikeus käsittelee hankintavalitukset, ja sopimukset voidaan todeta tehottomiksi sääntöjen rikkomisen vuoksi

Norjassa vastaava laki tunnetaan nimellä "anskaffelsesloven" (LOA), ja sen valvonnasta vastaa KOFA (Klagenemnda for offentlige anskaffelser).

Cobrief auttaa toimittajia ymmärtämään, miten hankintalain vaatimukset vaikuttavat yksittäisiin tarjouskilpailuihin, ja pysymään ajan tasalla relevanteista hankinnoista.

Hankintalaki on perusta, jolle Suomen koko hankintasääntelykehys rakentuu. Toimittajille tämä tarkoittaa, että lain periaatteet ovat aina voimassa hankinnan koosta tai menettelystä riippumatta.