Mikä on
viivästyssakko
Tunnetaan myös nimellä: sopimussakko, myöhästymissakko
Viivästyssakko on ennalta sovittu sopimussakko, jonka urakoitsija joutuu maksamaan jokaiselta päivältä, jolla toimitus myöhästyy. Se toimii kiinteänä päivähintana viivästykselle ja antaa hankintayksikölle taatun oikeussuojakeinon sekä toimittajalle ennakoitavan riskikaton.
Miten viivästyssakko toimii?
Viivästyssakko laukeaa, kun urakoitsija ylittää sopimuksessa nimenomaisesti sakolliseksi määritellyn takarajan. Toisin kuin tavanomaisissa vahingonkorvausvaatimuksissa, hankintayksikön ei tarvitse osoittaa todellista taloudellista vahinkoa: pelkkä sopimusrikkomus riittää. Sakko kertyy automaattisesti jokaiselta viivästyspäivältä ja päättyy tyypillisesti toimituksen viralliseen hyväksymiseen.
EU:n hankintadirektiivit (2014/24/EU ja 2014/25/EU) eivät suoraan säätele viivästyssakkoehtoja, vaan ne kuuluvat kunkin jäsenvaltion kansallisen sopimusoikeuden piiriin. Suomessa julkisten hankintojen yleisissä sopimusehdoissa (JYSE) viivästyssakon vakioprosentti on tyypillisesti 0,1-0,2 % sopimuksen arvosta päivässä, ja kokonaisvastuu on rajoitettu enintään 10 prosenttiin sopimuksen arvosta.
Keskeiset periaatteet
- Sopimuspohjainen: Sovellettava prosentti on nimenomaisesti mainittava sopimuksessa. Vain sakollisiksi merkityt takarajat laukaisevat vaatimuksen
- Lisäajan myöntäminen pysäyttää sakon: Jos viivästys johtuu hankintayksikön riskipiiriin kuuluvista olosuhteista tai ylivoimaisesta esteestä, urakoitsija voi vaatia lisäaikaa ja sakko keskeytetään
- Kohtuullisuus on ratkaisevaa: Tuomioistuimet eivät välttämättä pane täytäntöön ehtoa, joka on suhteeton eikä vastaa todellista vahinkoa
- Laajemmat seuraukset: Toistuvat viivästykset voivat vaikuttaa toimittajan mahdollisuuksiin täyttää soveltuvuusvaatimukset tulevissa tarjouskilpailuissa
Työkalut kuten Cobrief voivat auttaa toimittajia pysymään ajan tasalla sopimusten takarajoista ja sakollisista välitavoitteista, mikä vähentää kalliiden viivästysten riskiä.
Viivästyssakko tasapainottaa oikea-aikaisen toimituksen tarpeen ja ennakoitavan vastuun. Hankintayksiköille se on keskeinen työkalu sopimusvalvonnassa, kun taas toimittajat hyötyvät selkeästä ja rajatusta riskistä.