Mikä on
valvontavelvollisuus
Tunnetaan myös nimellä: påseplikt
Valvontavelvollisuus (norjaksi påseplikt) on Norjan lainsäädäntöön perustuva velvollisuus, joka edellyttää tilaajia ja pääurakoitsijoita varmistamaan, että alihankkijat noudattavat vähimmäispalkka- ja työehtoja. Velvollisuus perustuu yleissitovuuslakiin ja koskee sekä julkisia että yksityisiä toimeksiantajia aloilla, joilla on voimassa yleissitovia työehtosopimuksia.
Miten valvontavelvollisuus toimii?
Työn tilaajien on otettava käyttöön järjestelmät ja käytännöt yleissitovien työehtosopimusten noudattamisen varmistamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sopimusehtojen sisällyttämistä vähimmäispalkoista sekä seurantaa pistokokein ja asiakirjapyynnöin.
Velvollisuuden kantaja riippuu sopimusketjusta. Pääurakoitsijan on valvottava kaikkia alihankkijatasoja. Kun alihankkijoita ei käytetä, tilaajalla itsellään on valvontavelvollisuus toimittajaansa kohtaan.
EU-tasolla direktiivin 2014/24/EU artikla 71 asettaa vastaavia velvollisuuksia alihankkijoiden sosiaali- ja työoikeuden noudattamisen varmistamiseksi. Suomessa tilaajan selvitysvelvollisuudesta säädetään tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetussa laissa (1233/2006), joka vastaa tavoitteiltaan Norjan valvontavelvollisuutta.
Miten velvollisuus täytetään
Norjan työsuojeluviranomainen suosittelee:
- Selkeiden käytäntöjen ja vastuiden määrittely
- Sopimusehdot, jotka edellyttävät työntekijöille vähintään säädetyn palkan ja ehdot
- Riskiarviointi sopimuksesta noudattamatta jättämisen todennäköisyyden arvioimiseksi
- Pistokokeet toimittajan vaatimusten tosiasiallisen noudattamisen varmistamiseksi
Velvollisuus koskee rakennus-, siivous-, majoitus- ja ravintola- sekä laivanrakennusalaa, joissa sosiaalisen polkumyynnin riski on suurin. Laiminlyönnistä voi seurata kehotuksia, uhkasakkoja tai työnseisautuksia. Työkalut kuten Cobrief voivat auttaa toimittajia seuraamaan, mitä vaatimuksia eri hankintamenettelyissä sovelletaan.
Valvontavelvollisuus on keskeinen mekanismi reilujen olosuhteiden varmistamiseksi haavoittuvilla aloilla. Yhdessä vastuullisuusvaatimusten ja Norjan mallin kanssa se muodostaa tärkeän osan työvoimarikollisuuden ja sosiaalisen polkumyynnin torjuntaa.