suorahankinta

Suorahankinta tarkoittaa, että julkinen taho ostaa tavaroita tai palveluja ilman virallisen hankintailmoituksen julkaisemista. Se on yksinkertaistettu julkisen hankinnan muoto, jota voidaan käyttää, kun hankinnan arvo jää tiettyjen rajojen alapuolelle.

Milloin suorahankintaa voidaan käyttää?

EU:n hankintadirektiivien mukaan jäsenvaltiot voivat sallia yksinkertaistetut menettelyt kansallisesti asetettujen kynnysarvojen alittaville sopimuksille. Tärkein sääntö on, että arvon on jäätävä sovellettavan kynnysarvon alapuolelle. Suomessa tämä tarkoittaa, että hankinnan on oltava:

• Alle 60 000 euroa tavaroille ja palveluille
• Alle 150 000 euroa rakennusurakoille

Esimerkki: Jos kunta tarvitsee uusia toimistotuoleja 15 000 eurolla, se voi tehdä suorahankinnan, koska summa alittaa kynnysarvon.

Toteutuksen vaatimukset

Vaikka virallista ilmoitusta ei vaadita, hankintayksikön on silti:

• Dokumentoitava keskeiset päätökset ja arvioinnit
• Noudatettava kilpailun ja tasapuolisen kohtelun perusperiaatteita
• Otettava yhteyttä useisiin toimittajiin hintojen vertailemiseksi mahdollisuuksien mukaan

Käytännön esimerkki: Koulun, joka tarvitsee oppikirjoja 20 000 eurolla, tulisi pyytää tarjoukset vähintään kolmelta eri kustantajalta riittävän kilpailun varmistamiseksi.

Milloin suorahankintaa ei tulisi käyttää?

Suorahankintaa tulisi välttää, kun:

• Arvo ylittää kynnysarvot
• Markkinoilla on paljon potentiaalisia toimittajia
• Hankinta on strategisesti tärkeä
• Ostoon liittyy merkittäviä riskejä

Työkalut kuten Cobrief voivat auttaa toimittajia arvioimaan suorahankinnan sisältöä tekoälyn avulla.

Suorahankinta on yksinkertaistettu hankintamenettely, joka voi säästää aikaa ja resursseja pienempien ostosten kohdalla. On kuitenkin tärkeää noudattaa sääntöjä ja dokumentoida prosessi huolellisesti, vaikka se onkin vähemmän muodollinen kuin varsinaiset tarjouskilpailut.