hankintamenettelyt

Hankintamenettelyt ovat säänneltyjä menetelmiä, joita hankintayksiköt noudattavat julkisia hankintoja toteuttaessaan. Menettelyn valinta ohjaa koko kilpailutusprosessia hankintailmoituksesta sopimuksen tekemiseen, ja se riippuu hankinnan arvioidusta arvosta ja monimutkaisuudesta.

Miten hankintamenettely valitaan?

EU:n hankintadirektiivin 2014/24/EU mukaan käytettävissä olevat menettelyt riippuvat sopimuksen arvosta ja olosuhteista:

• EU-kynnysarvojen alla: Kansalliset säännöt soveltuvat. Suomen hankintalaki (1397/2016) sallii yksinkertaistetut menettelyt pienempiarvoisille hankinnoille.
• EU-kynnysarvojen yllä: Direktiivi määrittää muodolliset menettelyt. Oletusmenettely on avoin menettely tai rajoitettu menettely. Muita menettelyjä voidaan käyttää vain tiettyjen artiklan 26(4) ehtojen täyttyessä.

Keskeiset menettelyt

• Avoin menettely (art. 27): Kuka tahansa kiinnostunut toimittaja voi jättää tarjouksen. Neuvottelua ei sallita. Ylivoimaisesti käytetyin menettely EU:ssa ja ETA-alueella, noin 82 % kaikista hankinnoista.
• Rajoitettu menettely (art. 28): Toimittajat esivalitaan ensin, ja vain kutsutut voivat jättää tarjouksen. Sopii tilanteisiin, joissa ehdokkaita odotetaan paljon.
• Neuvottelumenettely (art. 29): Hankintayksikkö voi neuvotella tarjoajien kanssa tarjousten parantamiseksi. Käytettävissä, kun hankinta edellyttää mukauttamista tai monimutkaisuutta.
• Kilpailullinen neuvottelumenettely (art. 30): Rakenteellinen vuoropuheluvaihe auttaa kehittämään ratkaisun ennen lopullisten tarjousten jättämistä. Käytetään erityisen monimutkaisissa hankkeissa.
• Innovaatiokumppanuus (art. 31): Kehitys ja hankinta yhdessä sopimuksessa. Käytettävissä vain, kun markkinoilla ei ole sopivaa ratkaisua.

Cobrief auttaa toimittajia löytämään relevantteja hankintamahdollisuuksia ajoissa riippumatta siitä, minkä menettelyn hankintayksikkö on valinnut.

Oikean menettelyn valinta on strateginen päätös, joka vaikuttaa toimittajien pääsyyn, neuvottelumahdollisuuksiin ja aikatauluun. Avoin ja rajoitettu menettely sopivat useimpiin vakiohankintoihin, kun taas monimutkaiset tai innovatiiviset tarpeet voivat hyötyä menettelyistä, jotka mahdollistavat laajemman vuoropuhelun ostajan ja markkinoiden välillä.