Mitä on
sosiaalinen polkumyynti
Tunnetaan myös nimellä: palkkapolkumyynti
Sosiaalinen polkumyynti tarkoittaa käytäntöä, jossa työntekijät, erityisesti matalamman palkkatason maista tulevat, saavat huomattavasti kohdemaan normaalitasoa heikompia palkkoja ja työehtoja. EU:n ja ETA:n kontekstissa ilmiö kiihtyi vuoden 2004 laajentumisen jälkeen, kun Keski- ja Itä-Euroopan työntekijät saivat pääsyn Länsi-Euroopan työmarkkinoille.
Miten sosiaalinen polkumyynti toimii?
Sosiaalinen polkumyynti syntyy tyypillisesti, kun työnantajat hyödyntävät ulkomaisten työntekijöiden tietämättömyyttä paikallisista säännöksistä ja oikeuksistaan. Se voi ilmetä selvästi työehtosopimustasoa alittavina palkkoina, kohtuuttomina työaikoina, puutteellisina turvavarusteina tai ala-arvoisina asuinolosuhteina. Erityisen alttiita aloja ovat rakentaminen, siivous, kuljetus ja osia palvelualasta.
Ongelma ulottuu yksittäisiä työntekijöitä laajemmalle. Kun häikäilemättömät toimijat voivat tarjota alempia hintoja polkemalla palkkoja ja työehtoja, sääntöjä noudattavat toimittajat jäävät alakynteen. Tämä luo pohjakilpailun, joka heikentää koko työmarkkinaa.
Sosiaalisen polkumyynnin torjunta hankinnoissa
Hankintayksiköillä on keskeinen rooli sosiaalisen polkumyynnin torjunnassa. EU:n hankintadirektiivi 2014/24/EU ja täytäntöönpanodirektiivi 2014/67/EU muodostavat oikeudellisen kehyksen, ja jäsenvaltiot toteuttavat omia toimenpiteitään. Keskeisiä keinoja ovat:
- Työvoiman ehtoihin liittyvät sopimusehdot, kuten alihankkijaketjujen pituuden rajoittaminen ja vaatimukset asianmukaisista palkoista
- Poikkeuksellisen alhaisten tarjousten hylkääminen, jotka eivät täytä työlainsäädännön velvoitteita (direktiivin 2014/24/EU 69 artikla)
- Poissulkemisperusteet työlakien rikkomisesta tuomituille toimijoille
- Lähetettyjä työntekijöitä koskeva direktiivi (96/71/EY, uudistettu 2018), joka vahvistaa samapalkkaisuusperiaatteen
Cobrief auttaa toimittajia seuraamaan, mitä työvoima- ja sosiaalisia vaatimuksia eri hankintamenettelyissä sovelletaan.
Valvonta ratkaisee
Tutkimukset eri puolilla Eurooppaa osoittavat, ettei pelkkä vaatimusten asettaminen riitä. Aktiivinen sopimusseuranta on välttämätöntä. EU tarkastelee parhaillaan hankintadirektiivejään ja esittää sosiaalisten kriteerien muuttamista pakollisiksi vapaaehtoisten sijaan. Tämä vahvistaa periaatetta, ettei julkisilla varoilla tulisi rahoittaa sosiaalista polkumyyntiä.